Solhälla Arena – koriskenttä saareen 

Tammikuussa 2017 KFUM i Helsingforsin hallituksen kokouksessa nousi esille ajatus: Miten rakentaa koripallokenttä Villingin saareen, Solhällaan?  Mitähän se maksaisi?  Käytettävissä oleva entinen lentopallokenttä määritteli kentän koon, joten todettiin että 3×3 katukoriskentälle se ehkä riittäisi.

Korispisteeltä löytyisi sopiva kentän pinnoite, joku tiesi

Jäiden lähdettyä innokas mittausryhmä lähti Villinkiin. Mittailtiin ja pohdiskeltiin.  Tuosta, kun penkerettä poistetaan pari metriä, saadaan kentälle riittävä 10 x 12 m tila, todettiin. Vuosia käyttämättä ollut kentän pohja kaipasi lisäksi humuksen poistoa ja uutta pintaa. Koriskentän pinnoitteen alle tarvittaisiin 10 cm kivituhkaa,  ei kuullosta paljolta, mutta suunnitellulle kentän koolle se kuitenkin merkitsi 12 kuutiota, tämä painaa yli 20 tonnia. 20 tonnia 25 kg pusseissa veneellä saareen? Ei löytyisi talkoolaisia, veikkailtiin. 

Pari mahdollista maanrakennuksen osaavaa tahoa jotka operoivat saaristossakin. Siispä tarjouspyyntöä matkaan. Toinen heistä – Saariston Työkonepalvelu – innostui ja kävi toukokuun alussa katsastamassa paikan.  Haasteita riitti: Lautta ei pääse rantaan saakka, koska vesi on niin matalalla. Aikataulua ei voinut sopia, koska heillä oli jo kesä buukattu täyteen isompia urakoita, mutta johonkin väliin tämäkin mahtuisi. Tarjous siis tuli.

Hallitus hyväksyi toukokuussa yksimielisesti kustannusarvion perusteella saarikentän rakentamisen.  Koripallo on ollut jo 60-luvulta asti seuran ohjelmassa ja on edelleen yksi toiminnan kulmakiviä. Kesäpaikka Villingin Solhälla on taas ollut tärkeä osa KFUM:n toimintaa vielä paljon pitempään. Näiden yhdistäminen tulisi varmasti lisäämään Solhällan käyttöä.

Heinäkuussa alkoi tapahtua: tavarat ja työkoneet tulivat lautalla, jota veti sekä työnsi rautavene. Kolme lavallista kumilaattoja, n. 20 tonnia kivituhkaa, traktori ja kauhakuormaaja ym. saapuivat iltahämärissä Villinkiin. Lautan syväys on kuulemma tyhjänä 20cm ja lastattunakin yllättävän matala, mutta kyllä se oli vielä kaukana rannasta, kun vetovene lähti pois. Sitten kauhakuormaaja alkoi kauhoa pohjaa ja lautta pääsi kuin pääsikin rannan tuntumaan. Seuraavana päivänä alkoivat työt. Ensin piti tyhjentää lautta koneista ja kauhakuormaaja nostikin kumirenkaista tehdyt alustat vesireitin pohjalle ja sitä pitkin koneet pääsivät vauhdilla rantaan. Sitä mukaa, kun lautta tyhjeni, NIIN syväys pieneni ja lautta pääsi lähemmäksi. Koneet nostivat laatat rannalle ja alkoivat kentän pohjatyöt.

Humus poistettiin pinnasta ja yksi puu meni kaatoon. Jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, löytyi parista kohtaa, humuksen alta, kiinteää kalliota. Kauhan väännyttyä, todettiin, että esillä olevat kallion huiput saavat jäädä – toistaiseksi. Seuraava ongelma tuli, kun ruusupensaiden alta tuli yllättäen esiin sähköjohtoja, joiden kuminen pinta ehti jo repeytyä ja siinä vaiheessa olikin jo kiire katkaista sähköt! Tarkemmassa tarkastelussa huomasimme, että juuri sillä kohdalla sähköjohto menee maan alla ja molemmin puolin se meneekin ilmassa. Pienellä paikkauksella johdot saatiin kuitenkin taas kuntoon ja homma jatkui. Kun humus oli poistettu, maa tasoitettu ja kivituhka levitetty, alkoi maan tasoittaminen ja täryttäminen kovaksi. Kaikkeen tähän meni aikaa kolmelta mieheltä (+päällysmies) kolme päivää.

Keskelle tasoitettua kivihtuhkakenttää ilmestyi sateen jälkeen kallion kärki. Se häiritsisi pahasti ja päätettiin poistaa. Lainattiin kiviporavasara ja siihen sopiva terä. Ostettiin etanadynamiittia ja tarvittavat muut apuvälineet. Päivän ähellyksen jälkeen kiveen oli saatu muutama 10 senttiä syvä reikä.  Uusi yritys vielä järeämmällä kalustolla tuotti tulosta ja kallion kärki saatiin etanadynyllä osittain halki ja murennettua. Loput kallion kärjestä sahattiin timanttisahalla aamulla ja kuoppa saatiin täytettyä juuri ennen kymmenen hengen talkoolaisten saapumista.

Elokuun puolivälissä lähti siis talkooporukka (mukana myös ilahduttavasti nuorta jälkipolvea) arki-iltana Solhällaan latomaan kentän laattoja paikoilleen, niitä oli yhteensä 500kpl!  Urakkaa riitti!  Laatat – ja korikin ehdittiin saamaan paikoilleen juuri ennen auringonlaskua ja ensituntumaakin täytyi tietty ottaa! Vasta kun kentän rajat on maalattu, on koko urakka valmis.

Teksti ja kuvat: Pekka, Mano ja Nedo